VVK:n laitureissa majailevan s/y Inkerin miehistö jakautui tänä vuonna kahteen veneeseen, Inkeriin (S&S 6.6) sekä LOW:hon (First 34.7). Osa Inkerin miehistöstä on purjehtinut LOW:lla kuutisen vuoden ajan ja kiertänyt Itämeren ORCi-arvokisoja välillä kelvollisella menestyksellä.
Alla tarinaa LOW:n kyydistä:
LOW:n sarjaksi valikoitui tänä vuonna Finrating 2 -luokka, mikä tarkoitti kovan virolaisen kilpakumppanin Lumen (First 34.7) kilpailemista toisessa luokassa Finrating 3. Kakkosluokassa riitti joka tapauksessa vastusta, kilpailu on avomerirankingin osakilpailu ja veneitä on muutenkin paljon viivalla.
Sääennusteet povasivat etelätuulta ja sateen uhka roikkui ilmassa. Lähtö suoritettiin leppoisessa etelätuulessa ja LOW ampaisi kryssimerkkiä kohden ylälipulta. Kryssimerkin jälkeen lyhyelle sivutuuliosuudelle nostettiin spinaakkeri, kovin moni muu ei nostanut.
Husunkiveltä alkoi kryssi kohti Tallinnaa, tai niin ainakin kuviteltiin. Kaikkea oli luvassa, 70 asteen shifteja, salamoita, spinnuttelua ja genuuttelua. Joka tapauksessa Kasuunilla ajettiin käytännössä kevyttä kryssiä laimeahkossa swellissä, mikä sopii LOW:lle genoa-veneenä hyvin. Voimaa löytyy ajaa ylös, kun etupurjeen skuutin inhaluer vedetään sisään. Ennen kasuunia huomattiin, että edellisessä lähdössä lähtenyt Lumi oli ajanut vasemmalle ja sinne ilmestyikin massiivinen 20-30 asteen shifti. Myös meidän luokastamme Senja oli valinnut oikein tämän laidan. Itse olimme keskellä, ja ei auttanut kuin niellä katkeraa kalkkia tässä vaiheessa, lyödä oikealle ja odottaa seuraavaa shiftiä ennen Kasuunia. Se saatiin juuri ennen majakaa ja söimme vasemman laidan veneet kiinni.
Kasuunin jälkeen tuuli kääntyi entistä rajummin oikealle. Huomasimme samalla Tallinnasta saapuvan laivan ja ajattelimme väistää sitä heittämällä vendan styyralle. Vendan jälkeen huomasimme riemuksemme, että olimme jo laylinen päällä, tuuli oli kääntynyt sen verran oikealle. Tuurilla kaikki laivat joskus seilaa. Jatkoimme kohti Tallinnan matalaa ensin genualla, mutta tuuli vemputti jatkuvasti taakse oikealla ja pääsimme nostamaan pallokkaan. Samalla yön tummuus alkoi tummentua todella tummaksi, ja epäiltiin olisiko yläpilvillä jotain asian kanssa tekemistä. Vastaus saatiin pian salamoiden ja kaatosateen muodossa. Jonkinlainen uskkospuuska iski myös, ja parin broach-kaadon jälkeen laskimme spinaakkerin 10 min ajaksi.
Tallinnan matalan jälkeen tuuli keveni kokonaan ja päästelimme pallokas-purjeella kohti Aegnaa. Tänä vuonna oli erikoisuutena, että yksi Aegnan poijuista täytyi jättää oikealle eli väärin. Tätä ennen tuuli kääntyi 180 astetta, joten poijun kierto sujui kätevästi kryssimällä. Merkiltä oli jäljellä enää strekki maaliin.
Maalissa oli yleinen käsitys, että shiftit osuivat tällä kertaa aika hyvin LOW:lle. Voitimmekin kakkosluokan, mutta samalla olimme nopein tasoituksissa kaikista Finrating-veneistä. Hyvä veto ja hyvää onnea! VVK:n veneitä oli mukana useampi tänäkin vuonna, hyvin purjehdittu kaikilta!
Toivotaan lisää osanottoa kisoihin, kannattaa lievittää kisaintoa kisoissa niin ei tarvitse kesälomalla kilpailla kapeilla saaristoväylillä!
– J. Martio
