Kalasoppa Race ja Syyspurjehdus järjestettiin seurayhteistyöllä VVK:n ja SaVK:n (Sarvaston Venekerho) välillä 19.-20.8, kilpailualue oli Kaunissaaren ja Onaksen välisellä alueella ja yö nukuttiin saaressa.
VVK:n rannassa Kölivenetoiminnan kautta innostuneita gasteja houkuteltiin mukaan kisamiehistöihin. Tatjana innostui lähtemään mukaan Shamun kyytiin ja hänen positiiviset fiilikset tapahtumasta luettavissa tekstin lopussa.
Lauantaina päivä alkoi moottoriveneilijän unelmakelillä eli rasvatyynellä merellä. Sipoonselällä ei ollut juuri värettäkään veden pinnassa ja 17 venettä kellui lähtöalueella kölinsä ympäri odotellessa. Mukaan oli tullut kolme venettä VVK:lta. Lähtöalue oli Kaunissaaren pohjoispuolella, Skomakaren saaren vieressä. Tuulta lopulta odoteltiin noin tunti kunnes lounaistuuli heräsi hiljalleen hyväksikin purjehdustuuleksi noin 4-5 m/s. Suunniteltu radan pituus oli 3 tuntia, noin 13 NM, reitti kiersi läntisimmän turvavesimerkin, siitä Pirttisaaren laivaväylälle hetkeksi kohti pohjoista, pieni koukku länteen ja pikkusaarien välistä pohjoisen runkoväylälle. Runkoväylää mukaillen itään ja Limholmenin linjataulujen väliin maaliin. Maalissa veneet olivat kolmen tunnin molemmin puolin.
Kalasoppaa siirryttiin jonottamaan Sarvaston saaritukikohtaan Långön pohjoisrantaan ja laituriin olisi muutama vene mahtunut enemmänkin. Sopat syötiin (ja sitä sai santsata toistamiseenkin), palkinnot jaettiin, saunottiin ja seurusteltiin läpi illan auringon laskiessa. Kiva oli käydä tutustumassa SaVK:n puitteisiin.
Sunnuntaina aamulla tuuli olikin jo reippaampaa kuten ennusteet lupasivatkin, noin 8-10 m/s perustuulta, puuskat hieman päälle luoteen suunnasta ja vain kolme venettä viidestä ilmoittautuneesta ilmestyi lähtöalueelle Kaivokarin pohjoispuolelle. Veneistä kaksi oli VVK:lta.
Tavoiteltu purjehdusaika oli sama 3 tuntia ja reitin pituus noin 17 NM. Reitti oli alkupäästä täysin sama, mutta puolivälin jälkeen pieni variaatio: lähdön jälkeen kryssi pohjoiseen, slööri Skata Ledholmenille, lenssi 4,5 m väylälle, suunta länteen, Gäddgrundetin kivikasa etelän puolelta ympäri, pitkä kryssi Rönnille, Rönn pohjoisen kautta ympäri, lenssi Musta-Hevosen ja Kuiva-Hevosen väliin ja kryssi kohti maalia Neitsytsaaren nurkalle. Kaikki startanneet veneet pääsivät maaliin, mutta erimielisyyksiä heräsi siitä, että onko joku purjehtinut radan väärin. Purjehdusohjeet on syytä lukea ja poimia ratakuvauksesta kaikki kierrettävät asiat tarkkaan ylös… Vielä odotellaan palkintojenjakoa, mutta Syyspurjehduksen voittaja on kuitenkin selvillä, se on Flow miehistöineneen. Palkintojenjako on VVK:n syyskokouksen yhteydessä.
Tapahtumien yhteensovittaminen sai osallistujilta positiivista palautetta ja tulevana vuonna suunnitelmana on toistaa tapahtumakombo syksyllä.
”
“Pidä huivista kiinni, Tatjana”
Oli hiljainen ja aurinkoinen syyskuun aamu, kun kävelin VVK:lle hieman jännittyneenä, sillä en ollut koskaan aiemmin osallistunut purjehdusregattaan. No, ei se mitään, elämäni aikana on ollut monia seikkailuja, ja tämä olisi yksi lisää.
Minua vastaan tuli kippari Mikko, joka saattoi minut venelle. Siellä tutustuin muihin miehistön jäseniin, Philippaan ja Annikkaan. Mikko samaan tien käynnisti moottorin, ja me irrotimme köydet laiturista.
Purjevene vaikutti heti valtavan suurelta ja kauniilta. Siinä oli kaikenlaisia mielenkiintoisia vinssirumpuja, keloja ja lukuisia värikkäitä köysiä. Täydessä tyvenessä nautimme merimaisemista, veden peilityynestä pinnasta sekä lämpimästä, vielä kesäisestä auringosta. Yhtäkkiä oikealla puolellamme näkyi norpan pää, joka katseli meitä uteliaasti muutaman sekunnin ajan. Menetettyään nopeasti kiinnostuksensa se toivoi meille myötätuulta ja sukelsi takaisin syvyyksiin.
Rehellisesti sanottuna en erityisemmin pidä kilpailusta, mutta tarvitsen kokemusta ja navigointitaitoja erilaisissa olosuhteissa ja erityypisillä veneillä. Ja sitä kokemusta sainkin runsaasti, sillä seuraavana päivänä tuuli oli kova ja olosuhteet haastavat.
Tärkeintä kuitenkin minulle oli se, mitä ymmärsin tämän hienon koettelun aikana keskusteluista, kommenteista ja neuvoista, että olin päätynyt toisenlaiseen todellisuuteen. Todellisuuteen, jossa miehistön keskinäinen ymmärrys takaa paitsi menestyksen ja voiton myös loistavan tunnelman ja erinomaisen ilmapiirin 😉
– Tatjana
”
